PERJANTAI!

Perjantai, vaikka olikin 30. eikä 13. päivä, oli oikein epäonnen päivä! Meillä kävi nimittäin toimistossa varsin röyhkeitä ja törkeitä varkaita!!
Siistijämme Tanja oli valmistellut keittiössä KamariHerrojen kahveita vähän yli yhdeksän, kun paikalle saapui kaksi nuorta “herraa”. Toinen heistä asettui keittiön ovelle niin, ettei Tanja päässyt sieltä pois eikä myöskään nähnyt mitä toinen kaveruksista puuhasi. Ovella sessyt kyseli jostain ryhmästä. Toinen sitten sillä aikaa visiteerasi työhuoneessani ja oli huomannut juuri sillä hetkellä ehdottomasti tarvitsevansa yhden läppärin ja laittoi sen kassiinsa. SIIS KEHTASI KURJA VARASTAA MINUN TYÖKONEENI!! Sen jälkeen he olivatkin huomanneet olevansa mitä ilmeisemmin ihan väärässä paikassa ja häipyneet. Samaan aikaan me olimme Hanna-Maijan kanssa tulossa töihin ja molemmat kiinnitimme huomioita kahteen nuoreen mieheen, jotka olivat ulkona oven edessä sortteeraamassa kassia pyörän tarakalle ja lähdössä eteenpäin. Mutta onhan noita kulkijoita yleisellä jalkakäytävällä yleisen talon edessä, mistäs noista tietää mistä ovat tulossa ja minne menossa.
Sisällä sitten purimme parit kauppakassit ensin ja sen jälkeen meinasin mennä avaamaan koneeni. Hämmästys oli aikamoinen kun läppärin paikalla pöydällä lekotteli pelkästään käyttämäni ison näytön kaapeli. Siitä alkoikin sitten varsinainen pyöritys!
Ennekuin aamun tapahtumista saatiin koko selvyys, piti paikalle kutsua avuksi myös tulkki Nelli. Tanja oli saada hermoromahduksen kun hänelle selvisi aamuisten kävijöiden edesottamukset. Ymmärrän hänen pelästyksensä todella hyvin; olihan hän sillä hetkellä yksin paikalla ja olisi voinut tapahtua vaikka mitä!
Päivä jatkui asianmukaisesti rikosilmoituksen teolla. Hoksasimme myös kääntyä alakerran Kylmä Avun Hannun puoleen, josko aamuiset kaverukset sattuisivat näkymään heidän valvontakemeroissaan ja tässä kohtaa onni sitten suosi meitä; kyllä heistä on kuvamateriaalia kun olivat sattuneet kurkkaamaan heidänkin takaovestaan sisään! Materiaalia on myös siitä, mistä päin tulevat ja kuinka kauan seikkailu meidän rapussa kestää. Tästä löydöstä informoin myös poliisia ja samalla kuulin, että lähitienoilla oli tapahtunut muitakin epämiellyttäviä visiittejä.

Vaikka koko päivä menikin ihan sekaisin, niin tapahtui sen aikana myös mukavia asioita.
Lasten tapahtuma on jo viikon päästä ja sen tiimoilta oli työryhmän palaveri, jossa sovittiin vielä viime hetken asiat ja voimme todeta, että homma on ihan hyvässä hantissa.
Illalla puolestaan alkoi vertaistukihenkilöiden peruskoulutus. Siinä unohtuivat aika hyvin päivän murheet illan ajaksi. Kurssilaisten innokkuus ja aktiivisuus oli ihanaa vastapainoa aamupäivän pyöritykselle. Lauantaipäiväkin kului heidän kanssaan kuin siivillä ja maanantaina jatketaan vielä. Todennäköisesti sen jälkeen on kahdeksan hyvää vertaistukihenkilöä lisää salolaisten tarvitsijoiden käytettävinä!

Summa summaarum; talossa muuttui perjantain koettelemusten seurauksena tahti ja ovet ovat lukossa huomattavasti aiempaa useammin ja samoin tulemme ohjeistamaan uudelleen ovien suhteen myös iltaisin kokoontuvia ryhmiä. Perästä kuuluu siis!

Kaikesta huolimatta ihanaa syksyistä lokakuuta!

Eija-Riitta

PS. Hyväksi tuuriksi voi varmaan laskea sen, että minulla oli tallennettu tikulle kaikki se mitä koneellakin oli, joten en menettänyt tehtyjä töitä!