Joulu on nyt vietetty, mutta minkälainen!

joulukuu 27, 2011

Ainakin omalta osaltani voin todeta, että ikimuistoinen.
Aatto ja joulupäivä sujuivat suunnitelmien mukaan leppoisasti ja perinteisesti. Meillä joulusaunasta nautitaan usein jo aamulla ja niin nytkin, sen jälkeen vielä ne viimehetken valmistelut ja sitten rauhoittuminen joulurauhanjulistuksen myötä. Puolet jälkikasvusta nautti kanssamme joulupäivällistä ja sen jälkeen oli vuorossa visiitti anopin luokse hoivakotiin minun jäädessä köhäisenä kotiin. Muutama paketti oli ilmestynyt kuusen alle ja niiden sisältöä ihasteltiin illalla. Joulupäivä oli meillä tänä vuonna varsin hiljainen ja rauhallinen; joulumusiikkia, lukemista, elokuvien katselua, suklaata ja välillä vähän jouluruokia.

Myöhään illalla tai oikeastaan puolenyön jälkeen alkoi tapahtua. Myrskystä oli varoiteltu ja sellainen sieltä tulikin. Sähköt hävisivät puoli yhden aikoihin yöllä, tuuli humisi ja paukkui nurkissa. Aamulla sähkö oli pois edelleen ja aamupalaa nautittiin tunnelmallisesti kynttilän valossa. Aamupäivän aikana meidän mäessä myrsky sai myös tuhoja aikaan. Meillä kaatui vain yksi mänty joka mennessään rikkoi vähän naapurin ja meidän välistä aitaa. Viereisellä naapurilla ei käynyt yhtä hyvin; puita kaatui kymmenkunta, joista iso osa talon päälle ja yhden männyn latva lepäili meidänkin autokatoksen katolla. Onneksi molempien osalta vahingot ovat olosuhteisiin nähden suht pienet.
Silloin aamulla kävi jo mielessä, että kaikki lapset ja lastenlapset ovat tulossa syömään päivällä ja mitä jos sähkökatkos kestääkin pidempään. Ja kestihän se! Varaava takka pelasti kuitenkin tilanteen ja ruokaa saatiin kaikille, ei ehkä ihan sitä mitä oli suunniteltu, mutta kuitenkin. Huoli pakastimen sisällön tilasta alkoi myös kaihertaa mieltä ja yhden lapsen talossa lämpötila oli pudonnut jo turhankin raikkaaksi. Onneksi sähköttömän mökin varusteisiin kuuluu sekä agrekaatti että pari kaasulämmitintä. Ei muuta kuin hakemaan ne kehiin, niin pakasteet saatiin pelastettua ja lämpöä taloon.
Tällainen joulu siis meillä.

Tätä kirjoitellessani eletään tiistaita 27.12. ja kello on nyt 13.36. Sähköstä olemme saaneet nauttia puolitoista tuntia. Katkos kesti siis puolitoista vuorokautta. Kulunut aika osoitti hyvin konkreettisesti kuinka sähköstä riippuvaista tämän päivän elämä on ihan kaikilla tasoilla. Kahden aikuisen huushollia se ei raiteiltaan saanut, mutta kun miettii sitten vaikka terveyskeskuksen vuodeosastoa, vanhusten hoivakotia, perheitä joissa on pieniä lapsia, maatiloja jne. sähkötön ja joissain paikoin myös vedetön elämä oli varmasti paljon hankalampaa. Lisäksi monen kohdalla myrskyn aiheuttamia aineellisia vahinkoja korjaillaan vielä pitkään. Luulenkin, että tämä oli aika monelle ikimuistoinen joulu.

Vielä muutama sananen ajasta ennen joulua. SYTYn osalta tärkein uutinen oli RAY:n julkaisema avustusehdotus joka koskee ensi vuotta. Sen mukaan perustoimintaan on tulossa anotun mukainen avustus, joka oli avustussuunnitelman mukainen ja niin ollen aika ennakoitavissa . Varsinainen joululahjamme oli tieto, että saamme myös projektirahoitusta ja pääsemme aloittamaan uuden, kolmevuotisen projektin VERTO VERKOSSA. Tarkoituksena on kehittää verkossa tapahtuvaa vertaistoimintaa niin, että siitä tulisi yksi yhdistysten toimintamuoto ja osallistumisen vaihtoehto heille jotka eivät syystä toisesta voi tai halua osallistua fyysistä läsnäoloa vaativaan toimintaan.
Tällaisia kuulumisia toiminnanjohtajan näppäimistöltä vuoden 2011 viimeisellä viikolla.

Haluan toivottaa Sinulle kaikkien työntekijöidemme puolesta iloa ja onnea vuodelle 2012!

Eija-Riitta


Joulunalusaikaa

joulukuu 2, 2011

Perinteiseen tapaan SYTYn joulukausi alkoi marraskuun viimeisenä torstaina eli viime viikolla. Glögistä ja tortusta sekä jouluilmeestä kävi nauttimassa aika moni yhteistyökumppani ja jonkin verran yhdistysten väkeä. Joidenkin kohdalle osui olla paikalla ja osallisena kokemassa taikuri Markus Alexanderin ihmeellisiä temppuja. Vaikka kuinka tarkasti katsoi, niin tämä maaginen maailma jäi edelleen salaisuudeksi. Hauskaa se kuitenkin oli, eikä voi kuin todeta, että kun osaa ja on taitava niin saa tapahtumaan vaikka kuinka ihmeellisiä asioita!

Aiempina vuosina jouluilmeen toteutuksen ovat hoitaneet kulloisetkin työntekijät vaihtelevin tavaroin. Kuusi on kuitenkin aina ollut aito ja niin nytkin. Tänä vuonna saliin ja aulaan joulun rakensivat visualistiopiskelijat Lotta, Reetta ja Sini. Ilme on valkoinen, hopeinen ja vaalean vihreä/turkoosi siis tarkkaan harkittu, viileänraikas ja rauhallinen. Tyttöjen työtä siivitti ajatus satumetsästä.
Omassa osuudessammekin, eli loppujen tilojen somistus, yritimme suunnistaa satumetsän tunnelmiin, mutta olimme selvästi
eri metsässä ;) Paikanpäällä käyneet ovat onneksi viihtyneet molemmissa metsissä, joskin se tyttöjen metsä on kirvoittanut enemmän ihastuksen huokaisuja.
Kaikkiaan kokemus yhteistyöstä oppilaitoksen kanssa tällaisenkin asian tiimoilta oli hyvä ja luulen, että sitä jatketaan toistekin.

Yhdistyksissä vietetään kiireistä joulunalusaikaa myyjäisvalmisteluineen ja joulujuhlineen. Onneksi pian alkaa kuitenkin monen odottama joululoma ja yhdistystoiminta hiljenee hetkeksi. Tammikuussa sitten taas touhu alkaa virkistynein mielin.

Myös me täällä toimistossa elelemme sitä loppuvuoden loppukirin aikaa. Monenlaiset valmistelut tulevan vuoden toiminnan suhteen ovat kiivasti käynnissä. Toisaalta samalla pitää katsella taaksepäinkin, sitä mitä tänä vuonna on saatu aikaiseksi ja ainakin alitajuisesti orjentoitua joulun jälkeiseen aikaan toimintakertomuksineen ja muine selvityksineen. Jollain tapaa se taaksepäin katsominen on palkitsevaakin; mitä kaikkea sitä on vuoden aikana saatukaan aikaan! Minulta ainakin osa pääsee matkan varrella jo aivan unohtumaan.

Nyt on perjantai-iltapäivä ja SYTYn toimisto on hiljenemässä meidän työntekijöiden osalta muutamaksi päiväksi, vaikka yhdistysten osalta täällä kylläkin on toimintaa. Maanantaina toimisto on suljettu ja tiistaina vietämme kukin tahoillamme itsenäisyytemme juhlapäivää.

Omalta osaltani toivotan Sinulle hyvää Itsenäisyyspäivää ja pimeydestä huolimatta tunnelmallista joulunalusaikaa!

Eija-Riitta

PS. Poikkea paikanpäällä kurkkaamassa miltä meidän jouluilme näyttää!


1.11.2011

marraskuu 14, 2011

>Se oli se tiistaipäivän aamu jota olin jo odottanut, aloitin kolmen kuukauden työkokeilun Sytyssä pitkän sairausloman jälkeen! Ai niin, kasteessa olen saanut nimen Markku, ja tottelen jos sukunimenä käytetään Oksanen. Perheeseeni kuuluu vaimo ja kolme lasta, kaksi tyttöä ja poika on jo lentänyt omaan pesään Turkuun. Ensin tuntui siltä etten osaa tehdä yhtään mitään kun työhistoriaani ei ole kuulunut ”toimisto” työtä. Vapaaehtoistyössä olen ollut mukana jo niin kauan etten edes muista. Kehitysvammaiset ihmiset ovat lähellä sydäntäni, eikä vähiten sen vuoksi, että meillä on kaksi Down-neitiä kotosalla. Mutta kun pääsi asioihin sisälle niin tuntuu siltä että olisin löytänyt se paikan missä olisin halunnut olla jo aikoja sitten töissä!

Kivassa kivaa!

Kaikki valokuvat Rauli Tuominen


Salon Viihdelaulajat, kuoronjohtaja Roope Pelo.

Sunnuntaina 6.11 oli tosiaan Kivassa kivaa! Salon Viihdelaulajien kuoro laittoi salin seinät kaikumaan, Elämän Sain Soimaan konsertissa, joka oli eräs EU:n vapaaehtoistoiminnan teemavuoden tapahtumista.

Välillä meno oli vauhdikasta, kädet ja tunnelma katossa!
Välillä meno oli vauhdikasta, ja sekä kädet että tunnelma katossa.


Juha Luukkainen ”juonsi” konserttia kertoen esitettyjen kappaleiden taustatietoja.

Tilaisuuden järjesti SYTY ry ja Vammaisneuvosto yhteistyössä.


Ritva Jokinen, Salon Vammaisneuvoston puheenjohtaja, lausui tervetuliaissanat.

Oli todella hienoa päästä heti ensitöikseen mukaan upeaan konserttiin joka sai kaikki paikalla olleet, (meitä oli liki kolmesataa) iloiselle mielelle.


Polvet hieman tutisten yritin tehdä sen mitä Eija-Riitta ja Hanna-Maija kiireiltään ehti opastamaan. Laulut olivat monille tuttuja ja varmaan moni kuulija mielessään lauleskeli mukana. Merkittävä tapahtuma tilaisuudessa oli Vuoden Vapaaehtoisen huomioinen. SYTYN hallitus oli valinnut SIRU VIRPIN vuoden Vapaaehtoiseksi, eikä valinta olisi voinut paremmin osua! Sirusta kaikki ottamaan mallia. Hallitus sai myös ansaitsemansa kukkaset.


Vuoden 2011 Vapaaehtoinen Siru Virpi.


SYTYn hallituksen paikalla olleet jäsenet, Eija-Riitan takana Ritva Jokinen.

Niin ja ainahan rapatessa roiskuu, kun laulut oli laulettu, niin liekö kommunikaatio katkos tai sitten vaan yli-innokkuuttani, aukaisin ovet ja puheenjohtaja Heikin loppupuhe oli kuulematta, onneksi kuulijat olivat sen verran fiksuja että olivat lukeneet ohjelman tarkemmin kuin minä ja istuivat kiltisti paikoillaan!
APUVA
Auttamalla saat itse apua!
hymy palaa lähettäjälle
auttamalla ilman auttamisen pakkoa, saat sisäisen kiitoksen,
jonka vaikutus kestää pitkään.
omiin ongelmiin voi löytää avun huomaamattaan
Esa Lahtomaa


PERJANTAI!

lokakuu 2, 2011

Perjantai, vaikka olikin 30. eikä 13. päivä, oli oikein epäonnen päivä! Meillä kävi nimittäin toimistossa varsin röyhkeitä ja törkeitä varkaita!!
Siistijämme Tanja oli valmistellut keittiössä KamariHerrojen kahveita vähän yli yhdeksän, kun paikalle saapui kaksi nuorta “herraa”. Toinen heistä asettui keittiön ovelle niin, ettei Tanja päässyt sieltä pois eikä myöskään nähnyt mitä toinen kaveruksista puuhasi. Ovella sessyt kyseli jostain ryhmästä. Toinen sitten sillä aikaa visiteerasi työhuoneessani ja oli huomannut juuri sillä hetkellä ehdottomasti tarvitsevansa yhden läppärin ja laittoi sen kassiinsa. SIIS KEHTASI KURJA VARASTAA MINUN TYÖKONEENI!! Sen jälkeen he olivatkin huomanneet olevansa mitä ilmeisemmin ihan väärässä paikassa ja häipyneet. Samaan aikaan me olimme Hanna-Maijan kanssa tulossa töihin ja molemmat kiinnitimme huomioita kahteen nuoreen mieheen, jotka olivat ulkona oven edessä sortteeraamassa kassia pyörän tarakalle ja lähdössä eteenpäin. Mutta onhan noita kulkijoita yleisellä jalkakäytävällä yleisen talon edessä, mistäs noista tietää mistä ovat tulossa ja minne menossa.
Sisällä sitten purimme parit kauppakassit ensin ja sen jälkeen meinasin mennä avaamaan koneeni. Hämmästys oli aikamoinen kun läppärin paikalla pöydällä lekotteli pelkästään käyttämäni ison näytön kaapeli. Siitä alkoikin sitten varsinainen pyöritys!
Ennekuin aamun tapahtumista saatiin koko selvyys, piti paikalle kutsua avuksi myös tulkki Nelli. Tanja oli saada hermoromahduksen kun hänelle selvisi aamuisten kävijöiden edesottamukset. Ymmärrän hänen pelästyksensä todella hyvin; olihan hän sillä hetkellä yksin paikalla ja olisi voinut tapahtua vaikka mitä!
Päivä jatkui asianmukaisesti rikosilmoituksen teolla. Hoksasimme myös kääntyä alakerran Kylmä Avun Hannun puoleen, josko aamuiset kaverukset sattuisivat näkymään heidän valvontakemeroissaan ja tässä kohtaa onni sitten suosi meitä; kyllä heistä on kuvamateriaalia kun olivat sattuneet kurkkaamaan heidänkin takaovestaan sisään! Materiaalia on myös siitä, mistä päin tulevat ja kuinka kauan seikkailu meidän rapussa kestää. Tästä löydöstä informoin myös poliisia ja samalla kuulin, että lähitienoilla oli tapahtunut muitakin epämiellyttäviä visiittejä.

Vaikka koko päivä menikin ihan sekaisin, niin tapahtui sen aikana myös mukavia asioita.
Lasten tapahtuma on jo viikon päästä ja sen tiimoilta oli työryhmän palaveri, jossa sovittiin vielä viime hetken asiat ja voimme todeta, että homma on ihan hyvässä hantissa.
Illalla puolestaan alkoi vertaistukihenkilöiden peruskoulutus. Siinä unohtuivat aika hyvin päivän murheet illan ajaksi. Kurssilaisten innokkuus ja aktiivisuus oli ihanaa vastapainoa aamupäivän pyöritykselle. Lauantaipäiväkin kului heidän kanssaan kuin siivillä ja maanantaina jatketaan vielä. Todennäköisesti sen jälkeen on kahdeksan hyvää vertaistukihenkilöä lisää salolaisten tarvitsijoiden käytettävinä!

Summa summaarum; talossa muuttui perjantain koettelemusten seurauksena tahti ja ovet ovat lukossa huomattavasti aiempaa useammin ja samoin tulemme ohjeistamaan uudelleen ovien suhteen myös iltaisin kokoontuvia ryhmiä. Perästä kuuluu siis!

Kaikesta huolimatta ihanaa syksyistä lokakuuta!

Eija-Riitta

PS. Hyväksi tuuriksi voi varmaan laskea sen, että minulla oli tallennettu tikulle kaikki se mitä koneellakin oli, joten en menettänyt tehtyjä töitä!


Viitteitä syksyn läheisyydestä

elokuu 23, 2011

Vaikka vielä elämmekin virallisesti kesää niin viikonloppuna sain jo muistutuksen syksyn läheisyydestä. Olin mökillä ja lauantaiaamuna heräsin sateen ropinaan peltikatolla, tuulenhuminaan ja aaltojen loiskeeseen. Äänet kuulostivat jotenkin rauhoittavilta ja jäinkin joksikin aikaa kuuntelemaan niitä lämpöisen peiton alle. Kun sitten nousin kurkkaamaan ikkunasta ulos, totesin siellä olevan hämärää, pilvistä ja märkää eikä lämpöasteissakaan ollut hurraamista. Sade loppui melko pian, mutta tuuli yltyi entisestään ja vaahtopäät uivat pitkin meren pintaa. Tuntui kovin syksyiseltä! Jopa niin, että sytytin takkaan tulen vaikkei sitä kylmyyden takia olisikaan tarvinnut tehdä. Se vaan jotenkin sopi tunnelmaan. Katsellessani aaltojen loisketta tuulen humistellessa puiden latvoissa, syksyn läheisyys tuntui hyvin konkreettiselta.

Myös toimiston arki on antanut viitteitä syksyn läheisyydestä. Yhdistysten hallitukset ovat pitäneet kokouksiaan valmistautuen syyskauden toimintoihinsa. Tiedoterintamalla on myös ollut vilkasta; niitä on täällä tulosteltu ahkerasti ja postinkantaja onkin sujauttanut monen yhdistyksen jäsenten postilaatikkoon lähiaikoina uunituoretta luettavaa syyskauden toiminnasta. Ja suurimmalla osalla yhdistyksistä toiminta alkaa kalenterin käännyttyä syyskuulle.
Samoin mekin täällä valmistelemme ja viimeistelemme syyskauden tapahtumia. Pentti on jo aloittanut ensimmäisen ATK-koulutuksen pitämisen ja niitä on sovittu pidettäväksi ainakin neljä elo-syyskuun aikana. Kiinnostuksesta ja toiveista riippuen ehkä enemmänkin. Ensimmäinen opiskelijaryhmäkin on jo käynyt ja KamariHerrat palasivat kesälaitumiltaan (= viikottaisilta torikaffeiltaan) taas tänne Kamarin pöydän ääreen viime perjantaina.
Syyskaudesta on meidänkin toiminnassa tulossa vilkas. Suurimmat tapahtumat ovat lokakuussa oleva pitkäaikaissairaille ja vammaisille lapsille suunnattu “Matkalla Maddaleenan kanssa” sekä marraskuussa oleva vapaaehtoisten kiitoskonsertti jossa esiintyy Salon Viihdelaulajat. Ajankohtaista-sivulta löytyy kuukausittain ilmestyvä tiedote, josta näkyy mitä kaikkea muuta ohjelmassa on ja toivottavasti löydät sieltä jotain joka houkuttelee Sinutkin mukaan.
Yksi syksyn saapumisen merkki on myös se, että Tanja on palannut lomalta, joten siivous pelaa taas tuttuun tyyliin ja ajankohtaan kuuluva ikkunanpesu-urakka on alkanut.

Monelle syksy on myös sadonkorjuun aikaa, joko luonnonantimien tai omien viljelysten. Onhan se sitten talvella mukavaa ottaa pöytään niitä omia herkkuja; tietää ainakin mitä syö. Jos kuntosi suinkin sallii niin lähde metsään niitä luonnonantimia keräämään. Ota mukaasi myös yksi ylimääräinen kori johon keräät kaikkea sitä luonnonantia joka saa mielesi virkistymään ja rauhoittumaan!

Toivon, että kesän rentoutumisen jälkeen yhdistysten moninainen toiminta taas houkuttelee entistä useamman mukaan mukavaan porukkaan; yhdessä surutkin puolittuu ja ilo moninkertaistuu!

Aurinkoisia alkavan syksyn päiviä ja ihania pimeneviä iltoja kynttilöiden loisteessa.

Eija-Riitta


11.6.2011 tunnelmia

kesäkuu 21, 2011

11.6. vietettiin virkistyspäivää Leirirannassa. Ilmojen haltija suosi meitä vähän liikaakin, auringon paiste oli aika läkähdyttävää. Mutta onneksi… kaikilla oli iloinen mieli, mukanaolijoita oli kivanmoinen joukko ja ruoka sekä ohjelmakin oli mitä parhainta =)

Virkistäytyminen alkoi ruokailulla. Nautimme Höyry-Maran muistoja herättävistä antimista…

Ja kun oli kupu ravittu, alkoi kulturelli kujeilu… Pihapiirissä oli toimintapisteitä, joita jokainen sai kiertää omaan tahtiin ja omien mieltymyksien mukaan. Pisteistä löytyi mm. yhteismaalausta…

…vapaamuotoisen patsaan muovailua…

…runoilua…

Runorastin ideana oli, että korista otetaan 5 lappua, joissa jokaisessa on yksi sana. Runossa pitää käyttää nämä sanat. Rastin tuotoksista saamme varmasti nauttia vielä pitkän aikaa, kun aina sopiviin rakoihin koitan runoja lisätä.

Yhtenä rastina oli valokuvattavat ilmeet. Rastilla otettiin korista lappu, jossa luki ilme tai tunne, joka piti mahdollisimman hyvin ilmentää kuvassa. Näitä kuvia en valitettavasti laita tänne blogiin muuta kuin itseni ja Eija-Riitan osalta.

Päivän odotettuna pääesiintyjänä oli Sami Vuori, jonka esityksen aikana saimme nauttia suomalaisista miesartisteista halki aikojen…

Aivan loistavan esityksen jälkeen oli aika palkita päivän aikana nähtyjä upeita hattuja…
Raati Timo Poikela – Heikki Virtanen valitsivat voittajanaisen, Pirjo-Leena Äijälän. Perusteluina mm. hatun sopivuus käyttäjälleen ja perinteisen käsityön arvo.

Raati Ritva Jokinen – Pirjo Virtanen valitsivat miesten puolelta voittajaksi Pertti Laineen. Perusteluista päällimmäisenä oli rohkeus; harvan oma (tai naapurinkaan) mies olisi yhtä luontevasti hattunsa kanssa.

Näiden raikuviin aplodeihin päättyneiden hetkien jälkeen oli virallinen ohjelma lopuillaan. Kukin vietti aikaa, rentoutui ja virkistäytyi haluamallaan ja parhaaksi katsomallaan tavalla…

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy tämä kevätkausi. Ehkäpä ansaitunkin loman ja levon jälkeen ollaan kaikki syksyllä taas reippaita toimimaan; te yhdistyksissänne ja me täällä SYTYssä.
Juhannuksesta alkaen toimisto on suljettuna elokuun alkuun asti, mutta koittakaahan tulla siiten syksymmällä käymään; runo- ja ilmekuvausrastin anti on esillä toimistolla!
Hyvää kesää kaikille, nauttikaa olostanne kukin mahdollisuuksiensa mukaan! =)
Toimisto hiljenee, samoin nämä kaks.

”Kun aloitetaan tuosta,
alkaa runo JUOSTA.
Vesi kohisee koskesta,
aurinko NIPISTÄÄ poskesta.
Aamulla kun herään,
uikkarin mukaan KERÄÄN.
Sitä ei pidä kiistää,
että nenä täytyy NIISTÄÄ.
Luettuasi runon tästä,
toivotamme kesää VÄRIKÄSTÄ.”

Päivin, Eiran ja Hilkan (Näkkärit) runorastin satoa.
Korista poimitut pakolliset sanat isoilla kirjaimilla.


Loma lähenee…

kesäkuu 15, 2011

Jonkinlainen laskeutuminen kesään on jo tapahtunut ja loman lähestyminen on myös havaittavissa. Isot työt on takana ja nyt tehdään niitä pienempiä juttuja joita on pitkin kevättä siirretty aikaan parempaan pois isompien asioiden jaloista. Alkuvuosi on mennyt kuin siivillä Sytynsanomien teon, vaalikeräyksen kuntavastaavan tehtävien hoidossa sekä uuden projektisuunnitelman ja RAY:n avustusanomuksen teon myllerryksessä. Ja mahtui siihen sitten väleihinkin jotain……. Kaikki ovat kuitenkin onnellisesti ja aika onnistuneestikin takana, paitsi RAY:n osalta onnistumisesta tiedetään vasta joulun alla.

Jo viime vuoden puolella aloitti strategiatyörymä toimintansa ja runsaan puolenvuoden aherruksen jälkeen yhdistyksen historian ensimmäinen strategia on hallituksen hyväksymistä vajaa valmis. Yritimme saada siitä mahdollisimman yksinkertaisen ja selkeän ja mielestäni onnistuimmekin kohtuullisen hyvin, eli kaikki mahtuu kaaviona yhdelle A3 arkille. Vuodet 2012 – 2015 ovat siis raamitetut ja nyt on helpompi suunnitella vuosittaista toimintaa kun on selvä suunta mitä kohti mennään. Ilman yhteistyötahojemme edustajia, Paavoa, Hilkkaa ja Tuulaa sekä jäsenyhdistysten edustaja Eevaliisaa emme olisi näin hyvään lopputulokseen päässeet. Heidän asiantuntemuksensa ja kokemuksensa olivat ehdottoman tärkeitä ja me kokemattomammat saimme heiltä arvokasta oppia tulevaisuutta varten. Kiitos siis vielä heille kaikille!

Lauantaina 21. toukokuuta oli Soveltavan liikunnan päivä. Salohallissa ja sen ympäristössä oli monenlaista toimintapistettä joissa oli mahdollisuus kokeilla erilaisia liikuntamuotoja ja välineitä jotka sopivat toimintarajoitteisille liikkujille. Kävijöitä oli vajaa kolmesataa ja tunnelma oli korkealla. Päivän aikana mm. pelattiin sulkkista, lentistä, sisägurlingia, pyörätuolisalibandyä ja kokeiltiin kuinka puhallustikka lentää. Välillä pääsi nauttimaan pimeecafeen antimista ja eksotiikasta. Lapsille oli oma ihmemaansa sekä kasvomaalaus- ja ensiaputaitopisteensä joista vastasivat terveydenhoitajaopiskelijat. Samoin heillä oli mittauspiste, jossa sai tietoa mm. omasta kehon koostumuksestaan. Ulkona voi ajella Solian pyörillä, tutustua retkeilyn saloihin tai taputella kilttejä heppoja. Jokaiselle löytyi siis varmasti jotakin. Reippaita avustajia saimme lähihoitajaopiskelijoista sekä Avustajakeskuksen avustajista, joten kekenkään osallistuminen ei ollut kiinni siitä, että ei omin avuin selvinnyt. Tapahtuman toteuksen takana olivat liikuntatoimen Marita ja Hanna, neurologisten vammaisjärjestöjen aluetyöntekijöitä sekä me. Neljän vuoden päästä on tarkoitus tavata taas samoissa merkeissä.

Nyt tuntuu jotenkin kovin helpottavalta tehdä näitä arkisia “pikkuhommia” ; esim. tilata lattioiden vahaus heinäkuuksi, muutamien laskujen lähettämistä (ja vastaanottamista), joidenkin syksyn juttujen valmisteluja ja PÖYDÄN SIIVOUSTA (koko kevään kertymän järjestely ja “arkistointi”). Osa ajasta menee uuden tietskarin sielunelämän selvittelyssä, koska maanantaina sain pöydälleni uuden koneen vanhan sanottua yhteistyösopimuksensa irti. Miksi ne voivatkin olla aina erilaisia ja näin kun ei ole mikään kummoinenkaan osaaja, niin välillä meinaa hermo mennä kun se joku juttu ei löydykään samasta paikasta kuin ennen. No, tänään on jo ollut paljon helpompaa kuin maanantaina!

Lomanodotustunnelmissa
Eija-Riitta


“EI AINA KÄY, NIIN KUIN HAAVEILLAAN”…

toukokuu 8, 2011

…mutta eipä mennä siihen heti ja suoraan, vaan käydään KamariHerrojen mukana ensin Turun AMK:n Kunnonkodin vieraana. Ellet ole koskaan Turun Ruiskadulla poikennut, niin kehottaisin harkitsemaan ko. neuvontakeskuksessa käyntiä, varsinkin jos hyvinvointiteknologia kiinnostaa, sillä sieltä saattaisi löytyä ratkaisuehdotuksia muuttuvissa elämäntilanteissa arjessa selviytymisen haasteisiin itselle ja omaisille; on meinaan melkoisesti hyviä ideoita kerralla nähtävillä. Jos tuntuu, että ehkä, niin ensikosketuksen saa netin kautta http://www.kunnonkoti.turkuamk.fi ja näyttelyyn voi tutustua ihan vain ’omallakin porukalla’; opastuksen saa ajanvarauksella.

Kunnonkotiin on luotu esteettömän asumisen malliympäristö, jossa on esillä erilaisia kodin turvallisuutta ja itsenäistä suoriutumista edistäviä asumisen ratkaisuja, apuvälineitä ja hyvinvointiteknologiaa. Kaikkea sitä, mitä jo hyvin monet meistä kaipaisivat jokapäiväisiä hankaluuksiamme helpottamaan, jos niiden kaikkien mahdollisuuksien olemassaolosta tietäisimme. Pienilläkin ideoilla ja apuvälineillä voi lisätä ja parantaa omaa taikka läheisensä elämänsisältöä ja luoda parempia edellytyksiä jaksamiseen. Suuremmista laite- ja turvaratkaisuista puhumattakaan. Täällä niitä voi myös kokeilla käytännössä.

Ryhmän miehisyydestä huolimatta kiinnostusta riitti jopa keittiöratkaisujen ja aterioinnin apujen tarkasteluun. Mitä teknisempiin laiteideoihin siirryttiin, niin sitä virkeämpänä niiden toimivuutta kokeiltiin ja ihmeteltiin. Yllättävän moneen ongelmaan ja tilanteeseen on ratkaisu jo olemassa – eikä niitä tarvitse enää itse pohdiskella; pyörä on jo keksitty…

Turun AMK:lla on myös TURVALLINEN KOTI/OMANA -projektissaan osana kokeilu, jonka lähtökohtana on edistää ikäihmisten ja kuntoutusasiakkaiden hyvinvointia ja kotona selviytymistä sekä tuoda virikkeitä arkeen vuorovaikutteisen Hyvinvointi-TV:n avulla. Projektissa kehitetään interaktiivisia ohjaus- ja neuvontapalveluja käyttäjälähtöisesti. KamariHerroilla on ollut tilaisuus jo aikaisemmin seurata pari kertaa noita lähetyksiä yhden jäsenemme kotona, mutta nyt olimme kutsuttuina oikein studioon ja osallistumaan lähetykseen. Oli todella mielenkiintoista ja ilo seurata ruudun täydeltä iloisia eläkeläisiä, jotka kyselivät tekemisistämme ja kertoivat niistä kaikista eduista, joita tällaisen kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen kautta he ovat motivoituneet elämäntavoissaan seuraamaan ja ohjaamaan, saaden monipuolisen ohjelmatarjonnan kautta virkistymisen lisäksi jopa terveydenhoitopalvelun kontakteja ja neuvoja kahdenkeskisissä yhteyksissä lääkärin ja sairaanhoitajansa kanssa.

Viime vuoden keväällä jo otin kantaa tähän toimintaan kertoen, että projektissa keskitytään parhaillaan HyvinvointiTV:n ohjelmatuotannon ja työmenetelmien kehittämiseen yhteistyössä alueen toimijoiden, kuten järjestöjen, kanssa. Me sytyläisetkin haluamme olla mukana tällaisessa tulevaisuuteen ja ikääntyneitten lisäksi myös potilas- ja vammaispiireille merkityksellisessä kehitystyössä. Toivottavasti siitä kuulemme piankin lisää! Ja NYT ON KUULTU!!! Tässä kohtaa yhteys blogin otsikkoon saa selityksensä: Salon kaupunki EI AIO JATKAA MUKANAOLOA kyseisessä kokeilussa EU:n rahoitusosuuden loppuessa tulevana syksynä ja ne vähätkin laitteet, joita on lähinnä ollut omaishoitajilla, kerätään pois! Säästetään??? Tosin monet muut kunnat säästävät lisäämällä laitteita ja yhteyksiä, satsaten HyvinvointiTV:n hyötyihin sosiaalisen verkoston ylläpitämisessä ja yksinäisyyden poistamisessa – kotona selviämisen mahdollisuuksia parantaen. Joillakin alueilla Kotihoito pystyy tällaisien yhteyksien avulla vähemmillä ajokilometreillä tarkistamaan vointi- ja lääkitystilanteet kuvapuhelimen kautta; ihan vain yhden osa-alueen ‘säästönä’ mainitakseni. Ehkä aikaakin jonkun toisen asiakkaan luona jää enemmän juttelulle. Ja mahdollisuudethan olisivat rajattomat, mutta kuten tuli sanottua: “EI AINA KÄY, NIIN KUIN HAAVEILLAAN”…

Helkkari sentään, sanoo Timppa


KEVÄTTÄ ILMASSA……

maaliskuu 24, 2011

Tosin tänään kevään ja vallitsevan ilman yhteensopivuus on vähän niin ja näin; tuuli puhisee oikein voimalla ja välillä sataa rakeita tai lunta. Pari päivää sitten tilanne oli aivan toinen ja töihin ajellessani tuli mieleen vanha lasten loru ” Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli” Tienvarren vesinorot ja lätäköt enteilivät vahvasti lumen sulamista ja kevään tuloa.

Jos työt voivat enteillä kevättä, niin sitä ne tekevät vahvasti juuri nyt täällä toimistossa. Sytyn Sanomien “toimitus” häärää ahketasti lehden kimpussa ja tulos on luettavissa 13.4., jolloin aika moni löytää lehden postilaatikostaan. Ja silloin se on luettavissa myös kotisivuillamme jos et sitä satu laatikkoosi saamaan.

Toinen vahva tämän kevään työ on Pieni Ele-keräyksen (ent. vaalikeräys) järjestelyt. Omalta osaltani ennakkoon tehtävät työt ovat voiton puolella, koska eilen illalla oli kokous, jossa jaettiin keräyspaikkavuorot ja materiaalit. Äänestyspaikkoja on Salon alueella 11 ennakkoäänestyspaikkaa ja varsinaisena vaalipäivänä 26. Eli aika paljon ja näin ollen myös työtunteja mukana oleville 14 yhdistykselle kertyy aikamoinen määrä, lähes 60 tuntia/yhdistys. Lipasvahdelle onkin kysyntää. Siis, jos yhdistyksesi on mukana keräyksessä ja sinulta liikenisi vähän aikaa, niin ole pikaisesti yhteydessä yhdistykseesi tai tänne toimistolle.

Mitä tänne sitten muuta kuuluu; alkuvuoden kiireistä on selvitty kohtuullisesti ja niitä oli kohtuullisesti. Tammikuussa oli Verto-projektin loppuseminaari, jonka järjestelyistä Monika ansiokkaasti vastasi. Sen jälkeen hän hoiti projektin päättämiseen liittyvät työt ja jäi sitten ansaitulle lomalle.
Helmikuussa aloitti yhdistyssihteeri Hanna-Maija työt. Hän keskittyy enemmän yhdistysten kanssa tehtävään työhön ja tiedotukseen. Toiminnanjohtajan huoleksi jäi sitten enemmän tuo ulospäin suuntautuva työ. Toki raja on häilyvä ja kummankin on syytä tietää pääpiirteissään vähän kaikenta, mutta painopisteensä siis kummallakin.
Vuosikokous oli myös helmikuussa. Se sujui niin kuin kuuluukin. Hallitus jatkoi muilta osin samoin henkilöin kuin ennenkin, ainoastaan varajäsenet ovat uusia kumpikin. Meillähän varajäsenet kutsutaan aina kokoukseen, joten tuli sitä uuttakin verta porukkaan.
Viime vuoden lopulla aloitettiin SYTYn ensimmäisen strategian tekeminen. Onneksi sitä on ollut meidän kanssa työstämässä henkilöitä joilla on asian suhteen kokemusta ja osaamista aika paljon enemmän kuin esim. meikäläisellä. Nyt ollaan kuitenkin päästy jo niin pitkälle, että se on lähipäivinä lähdössä jäsenyhdistysten kommentoitavaksi. Tarkoitus on, että meillä on vielä kevään aikana käsissämme valmis strategia vuosille 2011-2015.
Loppun ajan ovatkin täyttäneet ne normaalit arjen askareet; väkeä käy erilaisine asioineen, palaveria milloin minkäkin asian tiimoilta, valmistellaan tulevia ja koitetaan pysyä ajantasalla tapahtuvien asioiden suhteen.
Tällaisia kuulumisia taas tällä kertaa.

Lämpöisempiä kevätpäiviä odotellen
Eija-Riitta


EIPÄ OLLUT JOULUKAAN NIINKUIN ENNEN…

tammikuu 17, 2011

…ainakaan KamariHerrojen keräillessä muistojaan melkoisen kaukaakin menneistä – ja korostettakoon: joillakin meistä saattaa olla senkinkaltaisia muistihäiriöitä, että muistamme sellaistakin jota ei ole koskaan edes ollutkaan. Ainakin lähipiiri tuonkaltaisiakin väittämiä on esittänyt. Muistaakseni!

Joka tapauksessa sovimme menneen vuoden lopussa, että joulutauolla itse kukin palaa muistoissaan aiemmin elettyihin jouluihin ja joihinkin niistä mieleen jääneeseen asiaa. ‘Kilttein lasten tavalla’, kuten jouluiluun (kai) yhäkin kuuluu, olimme kotiläksymme tehneet ja melkein jokaisella oli jotain kerrottavaa tämän vuoden ensimmäisessä kokoontumisessamme SYTYn Kamarissa – joillakin jopa muistia tukevaksi toteutetulla tulosteella. Koetan tässä koota noista muutamia referaatiksi voimakkaasti lyhennellen ja ehkä ‘kirjailijan vapaudella’ sanoja tai ilmaisuja muunnellenkin.

Kaukaisimpiin muisteloihin liittyivät voimakkaina itsetehdyt lahjat, joista varsinkaan pehmeissä paketeissa saadut eivät välttämättä kovin voimallisesti kohottaneet jouluiloja, mutta kun vaatteita oli vähänlaisesti, niin… Myös siirtomaatavarakaupan kautta hankitut herkut kuuluivat harvinaisuuksina lapsuusjouluihin; sieltä ne ensikosketukset uusiin makuelämyksiin löytyivät – määrällisesti hyvinkin vähäisinä, mutta mieliinpainuneina makumuistoina: appelsiineja, kuivattuja luumuja ja kivellisiä rusinoita, joskus banaanejakin. Ei tämän päivän herkkupuodinkaan anti pysty sellaista mielihyvää luomaan. Olemme niin makujen kyllästämiä.

Ne mieluisimmat lahjatkin olivat usein käyttöesineitä; puukko taikka sukset, joita tarvittiin jo lähes päivittäin, nikkaroinneissa ja kouluikään päästyä varsinkin lumisen ajan liikkumisen apuvälineinä. Monelle meistä jotkut lahjaksi saamamme esineet – varsinkin leluautot – olivat jo loppusyksystä ‘hävinneet’ jonnekin ja lahjapaketista ilmaantui aivan samanmallinen, mutta eri värisenä kuin edellisjouluna. Sota-ajan olosuhteet vähensivät myös lasten odotuksia, eikä kovin ‘utopistisia’ haaveita edes liitetty joulupukin toivomuslistakirjeisiin. Yllättävän helposti sitä kuitenkin sopeutui jälleenrakentamisen kasvun mukanaan kasvattamaan ‘yltäkylläisyyteen’ ja omille lapsilleen kokosi jo aivan liian suuren lahjasäkillisen ikäänkuin korvatakseen omia haaveiksi jääneitä unelmiaan.

Joku meistä muisteli olleensa kavereineen kuusenhakuretkellä tai rehellisesti myöntäen kuusivarkaissa – rikos on jo vanhentunut, joten julkistettakoon. He löysivät sopivan komean puun, katkaisivat sen ja asettivat ladunvarteen paluutaan odottelemaan, kunhan toinenkin kuusi löytyisi – ja löytyihän se, mutta ei enää sitä ensin kaadettua. Joku oli sen huomannut ja ominut itselleen. Nuorten miesten mielet ensin kuulemma kuohahtivat, mutta pienen rauhoittumisen jälkeen he päätyivät puntaroimaan, että näköjään varastetunkin voi varastaa.

Jouluruokiin liittyen lähes jokaisen muisti pelasi. Perinteet, joita jo vuosikymmeniä sitten on luotu, kuulostavat yhä siirtyvän jälkipolville – terveellisimpinä (?) ja mukailtuina. Ehkä eräs erikoisimpia joulutunnelmia löytyi etelän auringosta, jossa sinne mukana kuljetetun joulukinkkuleivän nautinta ja LA-radiosta kuunnellun Turun joulurauhanjulistuksen kanssa kontrastia loi viereisellä parvekkeella matkakumppanin selkään levitetyn aurinkorasvan tarpeellisuuden mielleyhtymä suomalaiseen jouluun!

Useimmat meistä olivat myös kokeneet varhaisherännäisyyttä, joulukirkkoon kun piti lähteä ajoissa, alkamisajan ollessa kello kuusi – aamulla – ja matkaa jopa peninkulma, jonka jotkut olivat taittaneet potkukelkoilla. Ei kai lapsen ajatusmaailma muutoinkaan siitä hartaudesta kauaa jaksanut nauttia ja kun kaikki kuvat oli katseltu, oli aikamoinen ‘työ’ pysyttäytyä hereillä haukottelujensa painostuksessa. Pikkupakkaseen hyvin varustautuneena kun sisätiloissa alkoi pikkuhiljaa tulla liiankin lämmin, joka sitten paluun aikana kostautui kylmyyden tunkiessa kauluksesta sisään. – Mahdettaisiinko nykyisin enää nähdä samaa vaivaa yhden joulutunnelmaa lisäävän toiminnon eteen!

Joillakin oli muistoissa myös joulupukkien runsaus; kolmekin peräperää; mutta näin ikääntyneenä sillekin löytyi ymmärrettävä selitys: eihän tosivanha pukki millään ole muistanut tuoda kaikkia lahjoja kerralla, joten kollegat täydensivät kokonaisuutta ja pakkohan pukkeja on olla enemmän kuin yksi, lahjojen odottajia kun maapallolla on lukematon määrä, joten…

Jouluateriaan liittyi myös eräs stoori, jossa sisarusparven yhteiselle aterialle kerääntyi sellainen määrä osanottajia, että ‘isäntä’ katsoi parhaaksi pistäytyä verstaalleen, josta jokusen ajan kuluttua sisälle kannettiin moottorisahalla ja pitkillä nauloilla viimeistelty tukeva luomus, jonka päälle asetetuille liinoille mahtui koko porukan kattaus. Myöhemmin kerrotaan ‘pöydän’ hieman kieroutuneen puutavaran kuivuessa sisälämmössä.

Parituntinen kertoiltiin muistojamme, ja – ainakin allekirjoittaneelle – päällimmäiseksi kohosivat erilaiset, mutta kaikilla arkista runsaammat makumuistot joulun ruokaherkuista, jollaisilla tämä viimeisinkin joulumme oli kyllästetty. Useimmat joutuvatkin ihmettelemään mittanauha kourassaan, että ‘mistä näitä senttejä oikein tulee’…

Timppa

PS. Kevättä kohti mennään – Utsjoellakin on nähty aurinko ja meillä valoisaa aikaa on jatkettu jo tunnilla!


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.